Personal trainerin penkkitulos
Jollain tavalla treenaamiseen kuuluu ainakin useammilla jonkin sortin tuloksellisuus ja luonnollisesti myös tuloksien parantaminen x-aikajanalla. Törmäsin taas vaihteeksi aiheeseen paljonko minä nostan penkistä, tai oikeastaan paljonko olen nostanut joskus penkistä. Mikä sinänsä on jo hauska kysymyksen asettelu. Tuohon kysymykseen voit vastata ihan mitä tykkäät. Kukaan ei voi sitä todistaa todeksi tai valheeksi, ainoastaan itse tiedät totuuden. Kuntosalimaailmassa meidät siis määritellään historian mukaan kuinka paljon olemme joskus saaneet rautaa liikuteltua, tai minkälaisen vastauksen (valheen) haluamme kertoa. En usko että naisten keskuudessa tätä samaa keskustelua käydään samassa mittakaavassa kuin miesten kanssa.
Personal trainer on sitä mitä nostaa
Aika usein asiakkaan kanssa paremmin tutustuessa, myös asiakas alkaa kysellä enemmän valmentajan historiasta ja jossain kohtaa myös tuloksista. Tämä aiheuttaa ainakin itselle vähän ristiriitaisia fiiliksiä minkälaisen vastauksen haluat asiakkaalle antaa. Lisääkö se asiakkaan buustia omaan tekemiseen vai tekeekö se juuri päinvastoin? Esimerkiksi: Teet asiakkaan kanssa vaikka tuota penkkipunnerrusta ja saatte puolen vuoden treenin jälkeen 50kg nostettua onnistuneesti penkistä. Asiakas on innoissaan tottakai, koska on päässyt omassa tuloskehityksessä eteenpäin. Nyt asiakas heittää kysymyksen; paljon sä muuten nostat penkistä? Vastaanko totuuden mukaisesti että vedän kylmiltään treenaamatta vähintään tuplat mitä asiakas on kovalla treenillä saanut aikaiseksi? Parantaako vastaus jotenkin asiakkaan onnistumista omassa treenissä? Mielestäni ei. Sen takia joudun aina kiertelemään ja väistän kysymyksen hymyillen ettei mitään hajua paljon nousee missäkin liikkeessä enkä muista paljon olen joskus nostanut, mikäli sitä kysytään seuraavaksi.
Tulokset määrittelee meidät
Itse olen parin vuosikymmenen ajan asiaa seurannut, millä tavalla asenteet muuttuu kun lyötkin enemmän rautaa tankoon kun valtaosa muista kävijöistä. Kun ylität tietyn pisteen, oletkin osa ”jengiä”. Tämän huomasi myös yksi asiakkaani. Hän oli käynyt pitkään samalla salilla. Käytännössä koskaan kukaan ei moikannut, tullut juttelemaan tai ylipäätään huomannut häntä mitenkään. Paitsi toki salin henkilökunta. Vuoden aktiivinen treenaaminen alkoi kuitenkin tuottaa tulosta ja raudan määrä on pikkuhiljaa noussut jo sille tasolle mikä jää monille nostamatta. Asenteet muuttui. Nyt oletkin hyväksytty tähän yhteisöön. Nyt sinua moikataan muiden treenaajien toimesta sekä tullaan juttelemaan niitänäitä. Asia joka sapettaa minua ihan pirusti. Kaikki me haetaan hyväksyntää ja toivotaan samanarvoista kohtelua taustoista tai lähtökohdista riippumatta.
Omalla salilla voit tehdä asiat toisin
Osittain tämän vuoksi perustin oman yrityksen sekä oman liikuntastudion. Meillä jokainen saa saman kohtelun riippumatta siitä oletko aloittelija tai jo pidempään rautoja hakannut ammattilainen sekä pääsee automaattisesti mukaan ”jengiin” ensimmäisestä kä yntikerrasta lähtien.
Muistetaan että jokainen meistä on ollut aloittelija jossain kohtaa. Kohdellaan siis kaikkia samanarvoisesti ensitapaamisesta lähtien.
Moi, tai pään nyökkääminen ei vie sinulta mitään pois, mutta voi olla toiselle todella tärkeä hetki oman harrastuksen jatkamisen kannalta.